Tänään kävimmekin ensimmäistä kertaa agilitykentällä treenaamassa itseksemme. Tai no, kaverini oli japaninpystykorvansa kanssa siellä myös, mutta tarkoitan siis ilman koulutusohjaajiamme :) Kahdestaan rahtasimme kaikki esteet pihalle, ja radasta tuli hieno. Teimme siihen monta "ansaeste"-kohtaa, sekä paljon valssauksia ja takaaleikkauksia. Ihanaa, kun sai itse suunnitella radan! Saran kanssa tästäkin nollarata :)

Fina oli minulla myös muassani ja pääsi pikkuneitikin ensimmäistä kertaa "isolle areenalle", eli oikealle agilitykentälle, oikeiden agilityesteiden pariin. Koska kotona olemme harjoitelleet yksittäisiä ohjaustyylejä ja esteitä, otin Finankin kanssa heti rataa - tosin mukautettua sellaista. Esille rahtaamistamme esteistä puomin ja renkaan jätimme pois, ettei mitään satu ja hyppyjen rimat olivat ainoastaan jalustojen päällä. Tuli radasta kuitenkin yhteensä kolmentoista esteen rata, jossa oli hyppyjen lisäksi kaksi putkea (toiseen, tummaan putkeen pimeä putkikulma ja toiseen eteenpäin lähetys ja takaaleikkaus) ja pussi. Olin pudottaa silmäni päästä, kun näin neidin innon ja ennen kaikkea vauhdin! o.o Sellaista vauhtia Sara ei ole koskaan mennyt...! Ja toden totta, se meni kokonaista rataa aivan kuin olisi harrastanut agilityä jo vuoden ainakin: Luki ohjaamistani, suoritti esteet, irtosi eteenpäin ja ennen kaikkea motivoitui lelulla! Olenhan aina sanonut, että tämä koira on selkeästi agilityainesta, sellainen sporttimallinen cavalieri, ihan erilainen rakenteellisesti kuin Sara! :))

Sääli, että sisko aikoo aloittaa Finan kanssa agilityn tosiaan, mutta onpahan hänellä potentiaalinen koira ohjattavanaan. Olen äimistynyt... Huomenna sitten Saran kanssa mölleihin, peukut pystyyn! ;)