Otsikko on siis täyttä totta. Eilen pääsimme pitkästä aikaa, vasta toisen kerran elämässämme, agilityn kilpailuryhmän treeneihin, joissa meidän siis olisi aikomus treenata viikoittain.

Kun näin ratapiirroksen, ajattelin, että "Ei tule kesää..." :)) Aivan liikaa käännöksiä, väärälle esteelle menon uhkia ja meille vielä suhteellisen vieraita esteitä (kepit rataan sisällytettynä, keinu, rengas, tumma putki...). Ensimmäisellä kerralla ratamme menikin katastrofaalisesti. Itseasiassa teknisesti kaikki meni hienosti (lukuunottamatta Saran pituusesteen yli ravaamista), mutta pari-kolme kertaa Sara karkasi kuono maata viistäen etsimään aikaisempien koirakkojen pudottamia makupaloja...

Toisella kerralla luonnollisesti makupalat oli jo kerätty, kiitos Saran ;) Näin pääsimme suorittamaan radan täydellisesti, ratavirheittä (ja jos kisoissa olisimme olleet, niin varmasti aikavirheittäkin, sillä meno oli loistavaa!). Mahdottoman vaikealta tuntunut rata kaikin puolin meni täydellisesti ja Sara osasi hakea keppien sisääntulonkin oikein! :O Kun pääsimme maaliin, kuulin vain muiden ryhmäläistemme (pääosin toisen ryhmän valmentajiemme) iloiset kannustushuudot. Olin pökertyä onnesta, ja kirjaimellisesti kiljuin ja huusin onnesta! En ollut saada hymystä loppua, kun hehkutin keppien sisäänmenoa ja vaikeita käännöksiä. Muiden ryhmäläisten aidot kehut lämmittivät mieltäni kybällä, jos näin voi sanoa ;)

Jaksan taas mainita nämä agility dvd:t, joiden ansiosta olen alkanut jo rataantutustumisessa katsoa rataa aivan uusin silmin. Miten tietämätön olenkaan ollut ennen! Heti niihin perehdyttyäni meille on alkanut treeneissä sadella nollaratoja, tai korkeintaan juuri kepit ovat olleet jarruna. Fiilikseni on aivan mahtava tällä hetkellä ja sanoinkin, että eiköhän vaihdetä se lisenssini samantien siihen virallisiin kisoihin oikeuttavaan? ;) Ei nyt sentään, mutta maanantain möllikisoja varten tämä oli mitä parhain kannustus niin itselleni, kuin (uskoisin) koirallekin! Käsittämätöntä, miten paljon noista levyistä olikaan hyötyä... :))