Nyt sitten on luvassa ainakin parin viikon tauko agilitystä ja kestkitytään kotona vain tokoon, kontaktinkehittämiseen, ja ehkä vähän keppejä treenaillaan.

Tänään treenasin Saran kanssa alokasluokan liikkeitä pitkästä aikaa, ja aloimme samalla harjoittelemaan sitä ainutta liikettä, mitä emme ole vielä harjoitelleet - hyppy. Eteenpäin hyppy sujuu Saralta hienosti, mutta seisomaan jääminen on aikas tiukassa... Otan nyt jatkossakin vain pieninä pätkinä sitä, ja painotan juuri sitä seisomista, kun kerran tahtoo tuo peppu painaa :)) Perusasentoa olen viilannut koko päivän aina pikkuisissa pätkissä, ja nyt Sara tuleekin jo hienosti lähelle (ei aivan täydellisesti, mutta huomattavan muutoksen olen saanut aikaan, jes!). :) Luoksetuloakin olen vaikeuttanut sillä, että seison kauan aikaa paikoillani sellaisen 20 metrin päässä koirasta, kääntyilen, vilkuilen muualle ja kohottelen käsiäni. Tällä teen häiriötreeniä ja vahvistan ideaa siitä, että koira todella pysyy istumassa niin kauan, että sitä kutsutaan! Ja näin se meneekin, upeeta :) Saran kanssa kaikki alokasluokan liikkeet olen opetellut itsenäisesti kotioloissa, ja syksyllä sisko tulee sen kanssa alokastokoon viilaamaan vielä jo opittuja liikkeitä (minä tulen sinne Finan kanssa!).

Finan kun otin pihalle treenatakseni, olin aivan äimänä sen innosta. o.o Jessus, en ole ikinä nähnyt cavalieria sellaisessa vauhdissa! Tämä tyttö on kyllä niin loistava treenaaja - se ei epäröi hetkeäkään mitään, mitä käsken sen tekemään ja tekee kaiken extravauhdilla. Pimeään putkikulmaan kääntyminen on selvää pässinlihaa, ja kepeissä (vaikka kädellä ohjaankin) vauhti on suurempi, kuin minulla ja Saralla on ikinä ollut! Enemmän minulle ehkä tuleekin mieleen jonkun terrierin iloinen häsellys, kuin cavalierin jalo into, mutta täytyy sanoa tässä koirassa olevan sitä jotain. Sääli, että Fina on siskoni, ja hän haluaa aloittaa sen kanssa agilityn :( Minä olisin niin halunnut! Nyt saan sentään tokoa neidin kanssa treenata, mistä olen onnellinen!

Paikalla Fina jaksoi maata jo huiman minuutin verran, ja perusasentoa alamme harjoittelemaan nyt toden teolla. Luoksetulossa neiti ei ole koskaan epäröinyt, mutta se paikalle odottamaan jääminen tahtoo välillä mennä pikkuisen varastamiseksi. Myös kiertämään Fina on oppinut, mistä on varmasti rutkasti hyötyä tulevalla agilityuralla :o))

Nyt lähdemme kuitenkin viettämään iloista juhannusta mökillemme, kenties saamme tytötkin uimaan! :)) Vietetäänhän kaikki oikein turvallinen juhannus, eiköstä vaan? ;)