Voi jessus! Mitä ihmettä on meidän agilitylle tapahtunut?! Viimeisen viikon ajan sekä treeneissä että möllikisoissa Saran korvat ovat olleet lomalla, mutta nenä sitäkin kovemmassa käytössä... :S
Otetaan esimerkki viime viikon möllikisoista. Kuten jo kerroin, Sara karkasi radalta ensin linnun perään. Loppuradasta se etsi vain maahan muilta pudonneita nameja, eikä suostunut jatkamaan eteenpäin (vaikka miten houkuttelin) ennen kuin maassa olevat namit oli napsittu.
Toinen esimerkki: Tämän päivän katastrofaaliset treenit. Samaa namien etsintäleikkiä jatkuu aina vain, eikä Sara keskity haistelemiseltaan itse agilityyn ollenkaan. Lisäksi, kun jätän sen paikka-käskyllä esteen taakse, se karkailee haukkumaan ja uhkailemaan toisille koirille.
Kontakti meillä pelaa kyllä, ja Sara tekee innoissaan kotona mm. keppejä. Ennen se on ollut radalla elementissään, mutta nyt viimeisen viikon ajan suorituksemme ovat muistuttaneet lähinnä katastrofeja... :( Voiko siltä olla menossa kiinnostus lajiin kokonaan? :O
Tarvitsen todella apua: Miten saan koiran lopettamaan namien perässä juoksemisen, kun silloin ei omat namit kiinnosta, eikä koko koira tunne yhteenkään leluun minkäänlaista vetovoimaa?
Koiralle en ole missään vaiheessa ollut suuttunut, vaan lähinnä yrittänyt parantaa kontaktia (mitä onkin tapahtunut). Se ei vain näy kentällä. En tajua, mistä moinen mahalasku aikaisemmasta johtuu! :? Alan vaipua jo epätoivoon, kun en keksi syytä... Kyllähän niitä nameja varmasti on ennenkin siellä maassa ollut - mutta miksi ne on nyt niin alkaneet kiinnostamaan? Tiedän, että omistajan pitäisi olla se kiinnostavin, ja niin se meneekin meillä...mutta nyt on agilityssä meillä suuri kriisi! :))
Olen pelkkänä kysymysmerkkinä :(
Kommentit