Tänään otimme kolme starttia Porvoossa möllikisoissa. Ilmoittauduin ensin vain minimölliluokkaan ja sen harjoitusuusintaan, mutta niiden mentyä plörinäksi kävin ilmoittamassa meidät vielä kilpaileviin.

Mölliradoissa varsinaisessa suorituksessamme tuli pari väärälle esteelle karkaamista, sekä jostain kumman syystä Sara vaelteli kamalan suuret kaarrokset esteiden väleillä. Kiinnostus oli alhaisinta, mitä olen Saralla ikinä nähnyt - toivottavasti se ei ota tuota vaeltelua tavaksi! Hylky siis tästä, vaikka sitten sijoituimmekin toisiksi ;) Uusinta loppui heti alkuunsa, kun kutsuin Saraa "tässä"-käskyllä sekuntin liian aikaisin, ja se pudotti riman loukaten etutassunsa. :( Kipu oli kuitenkin vain hetkellinen, mutta lopetin radan siltä erää.

Jottei kenellekään (etenkään Saralle) olisi jäänyt huonoa fiilistä agilitystä, ilmoitin meidät oman seuramme kisaamaan tulleiden treenikavereiden kannustuksesta vielä kisaaviin, joissa Sara yllättikin :) Vaikea alku, jota epäilin meille surmanloukuksi, menikin täydellisesti. Ainoastaan vauhti neidillä oli hukassa, ja ehkä vähän jännittikin kaatumisen jälkeen taas mennä rataa. Pääsimme noin puoleen väliin, kepeille, joista Sara malttoi odottaa sisäänmenon näyttöni ja se lähti pujottelemaan hyvin, mutta verkkaisesti....kunnes...meidän iloksemme metrin päähän laskeutui ihana pikkuinen paisti, västäräkki pahanen... Siihen tyssäsi kepit ja Sara ryntäsi lintuparan perään. Yllättävän nopeasti sain sen kuitenkin taas radalle ja ensimmäistä kertaa ilman "vastaanottoa" suoritimme keinun - vaarallisen näköisesti, mutta puhtaasti! ;) Jossain vaiheessa rataa se lähti ulos radalta (todennäköisesti etsimään taas sitä lintupoloa...), ja lopussa se jäi puomin alastulolla etsimään maahan pudonnutta namia joltakin edelliseltä kisaajalta. Vihaan nameja... ;)

Hyllythän tuli ylläri ylläri molemmilta radoilta, mutta toisessa sijoituimme sentään toisiksi ;)) Kilpailurata oli minulle mukava piristys, koska tiesin ongelmien johtuvat muista kuin itsestäni tai koirasta (lintu -> vietti, namit -> Saran namihimo), ja niinpä voin olla ylpeä! Kilpailurata meni kuitenkin moninverroin paremmin kuin möllit... ;)

Yksi, mikä minun täytyy myös mainita, on Saran kehitys muiden koirien kanssa: Se antoi isojenkin koirien, joille se on aiemmin räkyttänyt, tulla haistelemaan ja teki niiden kanssa tuttavuutta :) Oikein mukavaa. Huomenna taas treeneihin, ja ensi viikolla seuraaviin möllikisoihin (jos, toivonmukaan, saan kyydin...). Eipä tullut sitä nollaa, jota lähdettiin hakemaan, mutta koinpahan kamalimmat suorituksemme ikinä! Tuollaista häsläämistä -itseltäni tai koiralta- en ole nähnyt ikinä aikaisemmin, mutta kuten sanotaan - kerta se on ensimmäinenkin!