Jihuu! Nakkiterapia toimii! Meillä oli tänään oikein mukavat treenit, vaikkakin vettä tuli lähes koko ajan... Ensin mietin, että lähdenkö ollenkaan, kun ei tuo hienohelma Sara liiku sateessa askeltakaan, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni: Nyt olisi Sarankin aika oppia, ettei se sade tapa! :))

Lähdin kotoa tuntia ennen treenien alkua, sateenvarjolla ja repulla, sekä tietysti erittäin säälittävältä näyttävällä, sadetakki yllään vastaanharaavalla koiralla varustettuna. Mahdettiin olla melkoinen näky ;) Perille päästiin kuitenkin yllättävän nopeasti, ja menimme A:n alle sateensuojaan. Puolisen tuntia siinä pideltiin sadetta ja minä lämmittelin surkeaa koiraa, joka kuitenkin ihmeesti koki "ihmeparantumisen" kun nappasin nakinpalasen taskusta! ;)

Otimme lyhyttä ympyrärataa ensin, minkä Sarakin nakkien voimalla suoritti upeasti - sadetta uhmaten kuin ritaritar ainakin! ;)) Sitten sade hellittikin hieman, ja otimme puolivalssitreeniä: Neljä estettä vierekkäin, aivan kiinni toisissansa, jolloin koira piti saada hyppäämään ensin itsestä poispäin, sitten puolivalssilla saada se tulemaan toisen esteen yli itseen päin, kolmas hyppy taas pois päin ja neljäs itseen päin. Siis S-kirjaimen muotoisesti :) Tämä oli oikein miellyttävä yllätys itselleni, sillä olin juuri tuota treeniä katsellut Janitan agility dvd:iltä ja halunnut sitä harjoitellakin! Itse siis tiesin heti, miten toimia - koirasta en ollut varma. Heti ensimmäisellä yrittämällä Sara osasi lukea valssauksiani juuri oikein ja riemullani ei ollut rajaa! :))) Valmentajatkin ihmettelivät, että olenko treenannut tätä aiemminkin, jolloin vastasin vain katsoneeni dvd:itä ;) Ja näin hekin kiinnostuivat agility dvd:istä ja lupasin laittaa heille linkin, mistä niitä voi tilata.. :)

Kokeilimme myös koirien vaihtoa, mikä oli todella hauskaa! :) Sain ohjata ihanaa russelipoikaa Roopea, sekä toista cavalieria, Sissyä. Roopen ohjaaminen oli siinä mielessä erityisen hienoa, sillä se on salamannopea ja aivan erilainen kuin nämä cavalierit! Nakin voimalla tai ei, se meni kuin unelma ja huimaavalla nopeudella! Olen aivan käsittämättömän ihastunut tuohon koiraan... :) Oli oikein mukavaa kokeilla niin erilaista koiraa, siis aivan todella mielenkiintoista!

Luonnollisesti myös muut ohjasivat Saraa, joka oli vähän oman mamman nakkipalojen perään! ;)) Kuitenkin se meni hyvin muidenkin kanssa, mikä oli positiivinen yllätys (näyttelyissäkään esittäjäksi ei hyväksytä muuta kuin ikioma mamma!). :)

Taitaa olla agilityongelmat takana päin. Nyt olemme viettäneet kivaa koti-iltaa - Sara kävi suihkussa, istuimme katsomassa televisiota kahdestaan, minä join kaakaota (aah, on muuten ihanaa sateen jälkeen!) ja Sara nukkui sylissäni. Fina lähti siskon kanssa tänään mökille, joten nyt vietämme Saran kanssa mukavaa yhteisaikaa. Kyllä tuo karvakorva on sitten rakas <3 Siellä kentällä kävelymatkasta ihan läpimärkänä oleva, surkeannäköinen tumma hahmo istua nököttämässä A:n alla, meinasi kyllä saada tipan linssiin suloisella olemuksellaan. Ollaan me vaan melkoinen parivaljakko :) Sarakin on pitkästä aikaa oikein iloinen (valeraskaudet masentaneen kevään ajan) ja lämmin syli sateen jälkeen taisi olla se viimeinen onnenpisara! :')