Eilen matkamme suuntasi yllätys, yllätys taas Kotkaan möllikisoihin, joissa meillä oli jo tottuneesti kaksi starttia - toinen mölleissä ja toinen kisaavissa. Tällä kertaa minit olivat mölleissä viimeisinä, joten saimme odotella jokusen tovin... Minimölleissä oli yhteensä 18 koiraa, mikä on hurjan paljon! Näissä lähdimme aivan luokan loppupäässä. Saralla oli tällä kertaa taas vauhtipäivä... Kun vein sitä lähtöpaikalle, se haisteli hirmuisesti maata, eikä ollut ollenkaan kiinnostunut minusta. Siispä taasen jouduin ottamaan lentävän lähdön, joka aiheuttikin tuon otsikon "läheltä piti"-tilanteen, kun Sara juoksi melkein puomin ohi tajuten viime tingassa hypähtää sivusta kontaktille. Vauhti oli valehtelematta Saran nopeinta tähän asti, ja loppurata menikin hienosti. Tuomari kuitenkin oli nostanut kätensä merkiksi kontaktivirheestä...

Kun kaikki möllit olivat suorittaneet ratansa, oli vuorossa palkintojen jako. Olin kuullut, kun tuomari arvuutteli vielä sitä meidän kontaktiamme (Sara meinaan oikeasti osui siihen kontaktiin). Kun kolmonen ja kakkonen oltiin sijoitettu, olin hieman pettynyt ja tiesin tuomarin päätyneen alkuperäiseen tuomioonsa eli kontaktivirheeseen siinä lähdössä. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun ykkössijalle kuulutettiinkin meidät, eli tuomari ilmeisesti olikin nähnyt Saran osuvan kontaktille, upeaa! :) Näin siis jo kolmas perättäinen nollavoitto Agi-Kotkien möllikisoista! :)) Välissähän kävimme Kotkan Koiraystäväinseuran mölleissä hakemassa pronssia :)

Kisaavien luokkien koittaessa ilta oli jo hämärtynytkin aikas paljon. Periaatteessa ratamme meni ihan hienosti, mutta alussa Saran ollessa vielä putkessa minä varmistin omaa sijaintiani suhteessa seuraavaan esteeseen, jolloin Sara juuri tuli ulos putkesta ja minun poiskatsoessani meni sinne, minne sen "ohjasin". Täysin oma mokani siis. Myöskin kepit junnasivat ja otettiin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä!) kertaa mahtavat lentokeinut... :(

Yleisestiottaen kuitenkin ihana päivä, poseerauskuvaa minulla ei nyt ole tänne laittaa esille. Kaikki ne ruusukkeethan ovat kuitenkin samanlaisia, joten ei siinä ihmeellisempää katseltavaa olisi. Tokihan Saraa aina mielellään katselee kuvissa, mutta oma laiskuus kuvaamisessa on nyt iskenyt... Enkä usko, että Sara olisi tässä viikossa muuttunut niin radikaalisti, etteikö edellisten kuvien katsominen teille riittäisi ;) Hihi!
Oikein hausaa loppuviikkoa kaikille!