Saran ja Finan blogi

Uudet blogit

2008-10-12T22:08:00+03:00

Hapsutassujen blogin tie päättyy tähän :) Syysremontin myötä tein kaikille tytöillemme omat treeniblogit. Vaihdathan linkkisi? :)

http://cavspasara.vuodatus.net :: Saran blogi, minä päivitän
http://cavspafina.vuodatus.net :: Finan blogi, sisko päivittää
http://bcrilla.vuodatus.net :: Rillan blogi, aukeaa vkolla 44

Kiitos kaikille lukijoille ja tervetuloa uusiin blogeihimme! :)

Yllätysten koira

2008-10-06T21:54:00+03:00

Voiko olla mahdollista, että koirasta tulee esiin koko ajan uusia puolia, joista ei ennen ole osannut edes uneksiakaan? Tuntuuko joskus, että koira on kuin pallo, siinä ei ole alkua eikä loppua? Sellainen on meidän Sara.

Tänään iltalenkillä neiti päätti todistaa minulle canicross-taitonsa, kun halusin juosta. Sidoin hihnan lanteilleni ja lähdimme juoksemaan. Sara juoksi koko ajan hihnan mitan päässä suoraan edessäni, ja kääntyi aina sinne, minne sitä käskin! :() Mistä ihmeestä se tuon oli oppinut?! Siinä sitten juoksimme (aika lujaakin!) sellaiset pari kilometriä. Wau! :)) Suurin wau oli tietysti se, että itse jaksoin...*nolous* Nyt täytyy kyllä alkaa käydä koirajuoksemassa vähintään pari kertaa viikossa, kun kerran tällainenkin taito nyt on hallussa. Uskomatonta.
Kotona sanoinkin, että pitäisikös tässä lähteä canicrossin SM-harrastelijaluokkaan kisaamaan? ;) Saran mulkaisusta päätellen neiti ei liiemmin pitänyt huonosta heitostani. Sen katse oli sen verran murhaava, aivan kuin se olisi sähähtänyt "Jopas vitsin murjaisit, älä unta näe!" :)))

Minulla on kuitenkin erittäin surullisia uutisia. Saran äiti, Finan mummi, rakas 12-vuotias Saga mummo nukkui tänään ikiuneen :( Välitämme Birgitille tätäkin kautta syvimmän osanottomme asian johdosta. Surumme on pohjaton, ja ikävä mummia suuri!

Ei jatku matka hauvasen
kun ummuu silmä utuinen
mut sykkii usko, sykkii rakkaus
vaik' ikiuneen nukkuu tuo pakkaus

saa persoonaa suurempaa kauan hakea
mummo keksi kyllä keinot miten hankkia makeaa
meidän koiramummoista iki-ihanin
taivaasta seuraa meitä silmin kirkkahin

nyt poutapilven reunalla
seisoo enkeli koiran takana
se viestii sanoman kotihin
on Sagan olo täällä nyt parahin

Rakkaudella muistaen Bea, Sara, Fina sekä muu perhe

Onnistuneet virhesuoritukset

2008-10-01T16:36:00+03:00

Hiih. Eilen karautimme itsemme taas Kotkaan KKS:n möllikisoihin. Mennäänpä sitten suoraan asiaan, ilman kiertelyjä ja kaarteluja ;))

Möllirata oli helpoin rata, mitä tähän asti olen kisoissa nähnyt. Aivan simppeli tapaus. Mutta eikös se näin ole, että vaara (tässä tapauksessa virhepisteet) vaanivat aina siellä, missä niitä viimeiseksi olettaa olevan? Tuloksena vitonen putkelta -.- Tuo oli kuitenkin täysin oma mokani, sillä pohdiskelin kahden eri ohjauspuolen välillä ja valitsin - tapani mukaan - juuri sen väärän ;) Eli magneetit olivat samalla puolella, jolloin koira kääntyi radan keskelle, eikä irronnut putkeen... Muuten oikea rata. Kylläpä otti päähän, vaikka neljännelle sijalle kuitenkin pääsimme, toisin sanoen olimme ensimmäisiä virhepisteiden saajista. ;)

Kisaavien rata rakennettiin jälleen edellisen pohjalle, mutta sai täysin uusia ulottuvuuksia - vaikeutta! Rataan tutustumisessa löysin mahtavan ohjaustekniikan, jota en loppujen lopuksi ehtinyt kuitenkaan käyttää varsinaisessa suorituksessa, joten ohjaamisen kannalta täysi pohjanoteeraus. Edellisen radan magneettivirheestä jo oppineena valitsin tällä kertaa sen toisen puolen (virheistä oppii, eikös vain?! ;)) ja Sara irtosi kuin irtosikin putkeen. :) Radalla ei periaatteessa tullut yhtäkään varsinaista virhettä, mutta vitosen saimme kuitenkin kepeiltä. Kepeissä ei kuitenkaan mikään mennyt vikaan, päinvastoin Sara teki kisauransa hienoimmat kepitykset, mutta oma varmisteluni ennen keppien aloitusta aiheutti kiellon. Parempi kuitenkin noin, kuin että olisimme menneet riskillä ja sitten neiti olisi hakenut väärän välin (=takapakkia kepeissä...). :) Eli tuo suoritus korotti kivasti mielialaa mölliradan täysmunauksen jälkeen. Etenkin, kun saimme kisaavista elämämme parhaan tuloksen (se vitonen..) ja niin ikään myös elämämme ensimmäisen sijoituksen kisaavissa! Sija oli kolmas ja palkinnoksi saimme kivan pyyhkeen, luita ja nameja, sekä minulle popcornia ja mehua. Arvaa, kuka laittoi mikron pyörimään heti kotiin päästyään? ;)))

Kiitos Fannylle kyydistä ja onnea möllien kolmossijasta! :)) <3

Lopuksi vielä kiva pikku loppukevennys: Kun tulin kotiin näiden palkkioksi saamiemme koiran namien kanssa, huusi siskoni: "Jee, vihdoinkin saimme suklaamuroja!" Raksut olivat ihan Weetos-murojen näköisiä, ja siskoni oli ihan tosissaan onnellinen muroista, haha! ;) Meillä kun ei niitä ikinä ole... Yritin siinä sitten selittää, että ne ovat kyllä koiran raksuja, mutta siskoni kiven kovaa väitti, että kyllä ne muroja on! :)))) Lopuksi lähes maistettuaan niitä sitten suostui uskomaan, etteivät ne ihan meidän ihmisten muroja olekaan...

Fina yksi vuotta <:)

2008-09-29T16:49:00+03:00

Tänään rakas ressusemme tötteröpää, alias Fina täytti ihka ensimmäisen vuotensa. Hirmuista, miten nopsaan aika menee, ja toisaalta taas hirmuisen hitaasti :))) Siitä on niin kauan kuin se syntyi, mutta vastahan se meille tuli...

Synttärin kunniaksi kakku maistui sankarille :)

Kauniiden ilmojen vallitessa pääsimme mukavalle syyslenkillekin neitosten kanssa, josta saimme muutaman kivan kuvan napattua. Finaa ei meinaa mikään riehumiskielto pidätellä, vaan neidin pitäisi päästä kirmailemaan kuin taskuraketti :))) Yritäpä tuolle parhaaseen ikään päässeelle sitten selitellä, että eiei, et saa viettää railakkaita kemuja ;) Olipa muuten hassua aamulla lähteä kouluun ja jättää Fina tötteröineen eteiseen. Neiti katsoi minua niin murhaavasti, pää painavana maassa roikkuen, etten olisi yhtään ihmetellyt, vaikka tötsä olisi nyt tuhantena sirpaleena :') Ei sentään onneksi.

Huomenna onkin sitten taas kaksi agilitystarttia Saran kanssa Kotkassa. Peukkuset pystyyn! ;)

Actionia perjantai-iltaan...!

2008-09-28T22:40:00+03:00

Huhhuh. Meille tulikin aika toimintarikas perjantai-ilta tällä viikolla. Huomasin perjantaina jo aiemmin päivällä, että Finan napatyrä oli muuttunut oudoksi verrattuna normaaliin. Iltasella näyttelytreeneissä vetäjä kiinnitti siihen huomiota myöskin, ja sanoi, että kannattaisi käydä näyttämässä lääkärillä. Illalla sitten kun soitimme Helsinkiin, Herttaan, saimme käskyn lähteä ajamaan päivystykseen. Ja lähin päivystyshän oli juuri tuolla Hertassa, eli 100km suuntaansa... Eipä siinä mutinat auttaneet, kun pienokaisella saattoi olla isokin hätä kyseessä, ja näin Finaa lähdettiin viemään illalla kymmenen aikaan eläinsairaalaan.

Eli siis jo syntymästä asti Finalla ollut napatyrä oli turvonnut kaksinkertaiseksi niin, että sen korkeus oli 3cm ja halkaisija saman verran. Se oli selkeästi kaksiosainen, eli ns. vanhan tyrän päälle ikään kuin pullahtanut uusi, joka oli sinertävä väriltään. :S Tämä uusi, ylempi, oli aivan kova ja pinkeä - tuntui, että jos vähän olisi painanut, niin olisi poksahtanut... Lääkäri pelkäsi, että mikäli suolta päässyt sinne pahkuraan sisälle, niin aamulla saattaisi olla liian myöhäistä :(

Minä jäin tuolta reissulta siis kotiin, kun aamulla oli aikainen herätys agilityn MM-kisoja katsomaan. Äiti ja siskoni kuitenkin viettivät Hertassa lähes koko yön, kun Finan napatyrä leikattiin lähes samantien. Suolta sinne ei onneksi ollut päässyt, mutta liekö tulehtunut ollut...? Pahan näköinen kuitenkin, vaikkei neiti ihme kyllä sitä missään vaiheessa aristellut.

Nyt sitten kuljetaan tötterö päässä, masussa "laastaria", mutta sehän ei neidin menoa haittaa. Itseasiassa tötteröä korvaa suurimman osan ajasta vauvalapsen vaate, joka suojaa haavaa nuoleskelulta ja rapsuttelulta. Kaikki päättyi hyvin päin ja neiti kunnossa taas :)))

Viikonlopulle saatiin vielä komea päätös, kun MM-kisoissa yleisön hurraamana Suomen Jouni ja Yoko-bortsu ottivat maxi-luokan yksilökilpailussa pronssia! :) Paljon onnea!!!

Pahainen päähänpisto

2008-09-21T09:21:00+03:00

Eilen se sitten tapahtui. Minä päätin, että nyt me lähdemme Saran kanssa virallisiin agilitykilpailuihin. Jessus sentään, olenko aivan hullu? Toisaalta taas tavoitteeni "nousunollat" mölliluokasta ovat jo kasassa, mikä oli olevinaan minulle se kynnys lähteä kisaamaan. Toisaalta emme ole saanneet vielä yhtäkään nollaa mölliluokan "kisaavista", jossa ovat kaikki esteet..tiedä nyt sitten tässä mikä on oikein ja mikä väärin. :))

Joka tapauksessa ensimmäinen starttimme tapahtuu hetimiten, kunhan saan lisenssin vaihdettua siihen, joka oikeuttaa virallisiin kilpailuihin. Kilpailukirjakin pitäisi ostaa ja ja.... Auttakaa nyt herranen aika, täällä päässä seotaan! :'))) Kysymys kuuluukin: Mitä kaikkea minun tulee huomioida ennen ensimmäisiä virallisia kilpailuita?

Ääh, ehkä olen vain liian kriittinen. Onhan meidän meno aika vauhdikasta ja ohjauspuoli kunnossa, sanoisinko erittäinkin hyvin. Keppejä ja keinuja haluan ensi viikolla kokeilla treeneissä, että saan virallisiin siirtymisiimmä varmuuden. Mitäs tässä muuta...ei kait tästä paluuta ole?! :))) Ihan hirmuinen kiire ei kuitenkaan ole, katsellaan nyt ihan rauhassa vielä noiden keppien kehittymistä. Laitoin kotisivujemme galleriaankin pari uutta keppivideota - täytyy kyllä sanoa, että vielä noistakin videoista kepit sujuvat nykyään Saralta paljon paremmin! ...Tosin vain kotikepeillä toistaiseksi.

Ei ihan sitä mitä toivoin...

2008-09-17T23:25:00+03:00

...meidän tämäniltainen kisasuorituksemme Loviisa-Porvoo (agi) ystävyysottelussa nimittäin. Rata ei tuottanut meille vaikeuksia sinällään, mutta tällä kertaa lähdöstä ei tullut vain "läheltä piti". Pikemminkin se oli kaukaa ja monta kertaa. Sara ampaisi nuuskimaan kentän ulkopuolelle heti, kun sain siltä pannan irti. Se tuli lähes samantien takaisin (tai näin luulin...) sillä seuraava kulkusuunta oli ah, niin ihana A-este. Sitten vielä ekalta esteeltä kielto ja 15 virhepistettä mukavasti kasassa ennen yhdenkään esteen suorittamista... -.-' Nice...

Mikä tekee asiasta vieläkin harmillisemman on se, että ratahan meillä meni täysin nappiin - kunhan sille ensin päästiin. Ja lujaakin neiti meni. Nytpähän tiedän, mitä meidän pitää harjoitella: lähtöjä. Niitä totisesti!

Palkintojen jaossa koin tälläkin kertaa superyllätyksen, kun olimmekin minien (, joita oli muistaakseni kuusi?) toisia. Oikeastaan yllätys oli sekin, että ihanneaika alittui kuitenkin selkeästi ja että virhepisteitä todellakin oli vain se 15. Siellä temppuillessa tuntui, että niitä olisi tullut ainakin neljäkymmentä ja aika vain mateli ja mateli... ;) Hienoa kuitenkin, ja piristi kummasti mieltä! Mukaan lähti siis ihana pikkuruinen pokaali, sininen LSK:n ruusuke ja mukava yllätyspaketti. :) Huomenna lisään tähän merkintään vielä poseerauskuvan, nyt on jo aikas pimeää, kuten merkinnän luomis -kellonajasta voinee päätellä... ;)

Kaiken kruunasi tottakai se, että tänä vuonna joukkueemme nappasi valtavan, hienon pystin Loviisaan! Tämähän oli tavoite, upeaa loviisalaiset! <:) Kaikille iso kiitos mukavasta kisaillasta! <3 :) Erityisonnittelut kaverilleni Fannylle ja hänen koiralleen Bellalle, jotka voittivat miniluokan ja olivat lisäksi kolmen Loviisan parhaan tuloksen joukossa! :) Upeeta, noin sitä pitää ;)

Porvoo 13.9.-08

2008-09-14T19:47:00+03:00

Eilen suuntasimmekin sitten tällä erää viimeiseen näyttelyymme, Porvooseen. Siellä mukana olivat kehässä Finan Kami-iskä sekä sisko Hertta. Turistiksi katselemaan ja leikkimään tuli myös Bamse-veikka.

Juniorinarttuja oli ilmoitettu hurja määrä, kokonaiset 17 kappaletta! Fina ja Hertta olivat perätysten aivan jälkipäässä, joten saimme hetkisen odotella. Kehässä Fina esiintyi todella hyvin, vaikka maa ja näyttelypöytä oli täynnä naminpaloja. Pöydällä seisomista meidän pitänee vielä harjoitella, vaikkei tuomari siitä mitään sanonutkaan. Kiva arvostelu tuli, jonka seurauksena EH. Oikein mukava päivä oli :) En muistanutkaan, miten paljon näyttelyissä näkeekään tuttuja! Oli ihanaa tavata kaikkia cavalierihmisiä pitkästä aikaa taas :)

^ Vasemmalta: Kami-iskä, Hertta-sisko, Fina ja Bamse-veli :))

Muuten koko viikonlopun olimmekin mökillä, jossa tutustuimme aivan uusiin lenkkimaastoihin. Tytöt saivat kulkea ensimmäistä kertaa koko lenkin ajan vapaina, siis tosiasiassa ne eivät hihnoja nähneet ollenkaan reissun aikana :) Neidit nauttivat selvästi vapaana olosta ja iltaisin pelkkä tuhina kuului kopan pohjalta ;')

Läheltä piti

2008-09-11T15:04:00+03:00

Eilen matkamme suuntasi yllätys, yllätys taas Kotkaan möllikisoihin, joissa meillä oli jo tottuneesti kaksi starttia - toinen mölleissä ja toinen kisaavissa. Tällä kertaa minit olivat mölleissä viimeisinä, joten saimme odotella jokusen tovin... Minimölleissä oli yhteensä 18 koiraa, mikä on hurjan paljon! Näissä lähdimme aivan luokan loppupäässä. Saralla oli tällä kertaa taas vauhtipäivä... Kun vein sitä lähtöpaikalle, se haisteli hirmuisesti maata, eikä ollut ollenkaan kiinnostunut minusta. Siispä taasen jouduin ottamaan lentävän lähdön, joka aiheuttikin tuon otsikon "läheltä piti"-tilanteen, kun Sara juoksi melkein puomin ohi tajuten viime tingassa hypähtää sivusta kontaktille. Vauhti oli valehtelematta Saran nopeinta tähän asti, ja loppurata menikin hienosti. Tuomari kuitenkin oli nostanut kätensä merkiksi kontaktivirheestä...

Kun kaikki möllit olivat suorittaneet ratansa, oli vuorossa palkintojen jako. Olin kuullut, kun tuomari arvuutteli vielä sitä meidän kontaktiamme (Sara meinaan oikeasti osui siihen kontaktiin). Kun kolmonen ja kakkonen oltiin sijoitettu, olin hieman pettynyt ja tiesin tuomarin päätyneen alkuperäiseen tuomioonsa eli kontaktivirheeseen siinä lähdössä. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun ykkössijalle kuulutettiinkin meidät, eli tuomari ilmeisesti olikin nähnyt Saran osuvan kontaktille, upeaa! :) Näin siis jo kolmas perättäinen nollavoitto Agi-Kotkien möllikisoista! :)) Välissähän kävimme Kotkan Koiraystäväinseuran mölleissä hakemassa pronssia :)

Kisaavien luokkien koittaessa ilta oli jo hämärtynytkin aikas paljon. Periaatteessa ratamme meni ihan hienosti, mutta alussa Saran ollessa vielä putkessa minä varmistin omaa sijaintiani suhteessa seuraavaan esteeseen, jolloin Sara juuri tuli ulos putkesta ja minun poiskatsoessani meni sinne, minne sen "ohjasin". Täysin oma mokani siis. Myöskin kepit junnasivat ja otettiin ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä!) kertaa mahtavat lentokeinut... :(

Yleisestiottaen kuitenkin ihana päivä, poseerauskuvaa minulla ei nyt ole tänne laittaa esille. Kaikki ne ruusukkeethan ovat kuitenkin samanlaisia, joten ei siinä ihmeellisempää katseltavaa olisi. Tokihan Saraa aina mielellään katselee kuvissa, mutta oma laiskuus kuvaamisessa on nyt iskenyt... Enkä usko, että Sara olisi tässä viikossa muuttunut niin radikaalisti, etteikö edellisten kuvien katsominen teille riittäisi ;) Hihi!
Oikein hausaa loppuviikkoa kaikille!

Mölleilemässä taas... :)

2008-09-02T11:15:00+03:00

Eilen olimme tosiaan sitten niissä ns. yllätysmölleissä, jonne lähdimme aika extempore. :) Matka- ja kisaseurana meillä oli kaverini Fanny ja hänen japaninpystykorvansa.

Mölliradalla olimme lähtölistan toisia, heti Fannyn ja Bellan jälkeen siis :) Rata oli ihan kiva, aika helppo. Saralla kuitenkin vauhti oli tänään äärimmäisen hidas, ja lisäksi se yhdessä kohdassa pysähtyi miettimään. Virheitä ei kuitenkaan tullut, ja aikaakin jäi melkein puoli minuuttia kelloon, eli nollatulos, jolla irtosi kolmospaikka :)

Kisaradalla olimme niinikään lähtölistan toisia. Tällä radalla kepeissä tuli kämmiä (jonka takia emme todellakaan ole menossa siis vielä virallisiin!) ja lisäksi siellä oli taas jotakin nannaa kentän pinnalla niin, että kielto napsahti putkesta nameja maasta nuuhkiessa... Saimme kuitenkin ensimmäisen tuloksemme kisaavien radalta, joten sikäli olen hyvinkin tyytyväinen! :) Hieno päivä oli taas, etenkin kun Sara vielä kisojen jälkeen kotona leikki ja treenasi upeasti vapaana. Minähän tosiaan vaihdoin koiria alokastokossa kesken kaiken, eli tänäiltana tokoilemaan lähtee Sara :)

Tässä vielä Saran kaunis palkintoposeeraus :)